Mini-1000 luokka, 40 vuotta yhtäjaksoisesti Suomen radoilla

Luokan historia

Minitonni, tai tuttavallisemmin Tonnarit on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti ajettu rataluokka.

Minitonni luokan perustamisen ajatukset alkoi vuonna 1976 keväällä, kun suomen radoille tarvittiin edullinen rataluokka.

Vuonna 1977, kun Suomi täytti 60 vuotta, minejä oli radalla niin paljon, että mineillä kilpailevat halusivat omat kilpailut ja tekniset säännöt. Pitkän hautuneen ajatuksen toteutti Topi Ahola ja Chrisse Ekegren.

Sääntöjen pohjaksi valikoitui englannin Mini Seven alle 850 ccm luokan säännöt, eli Minitonni luokan piti alkujaan olla alle 850ccm luokka. Sääntöjen kääntämisen ja muokkaamisen tuli mukaan Heikki Laurell. Tammikuussa 1977 ajatus kilpaluokkasta esitettiin Suomen Autoteollisuudelle. Muuten hyvä juttu, mutta tuli mutka matkaan, koska 850:n maahantuonti oli päätetty lopettaa, joten säännöt muutettiin 998 moottorille.

AKK hyväksyi sääntö luonnoksen ja lokakuussa 1977 säännöt saivat lopullisen hyväksynnän.

Kyseinen sääntö julkaistiin 1977 Suomen Autourheilu lehden Joulukuun numerossa, jossa myös tarina luokan perustamisesta. Säännöt myös julkaistiin vuoden 1978 AKK sääntökirjassa, ja näin syntyi MiniTonni kilpailuluokka.

Tuohon aikaan maahantuojan tuki ja huolto oli tärkeää. Sisulla oli töissä Jarmo Sukava ja Antti Kytölä, jotka jakoivat kilpailijoille viritys tietoa. Viritys tietoa julkaistiin artikkeleina Tekniikan Maailma ja Vauhdin Maailma lehdissä.

Minitonni luokan ensimmäinen virallinen kilpailu ajettiin Varkaudessa 28.1.1978.

Täten vuosi 2018 on 40. perättäinen vuosi, kun ratkotaan luokan mestaruus.

AKK:n keskittyessä yhä enempi kansainväliseen moottoriurheiluun, nähtiin tarpeelliseksi perustaa oma yhdistys. Vuonna 1999 perustettiin Mini-1000 Team Ry, joka vastaa luokan säännöistä ja toiminnan pyörittämisestä. Jäseniä on noin 40, joista aktiivisia kilpailijoita noin 30. Säännöt ovat 40 vuoden aikana muuttuneet hyvin vähän. Uusia tekniikoita on otettu käyttöön turvallisuus- ja käytännöllisyyssyistä. Luokka on turvallinen ja soveltuu erinomaisesti Suomen ratojen turva-alueisiin. Hyvin koostetut säännöt pitävät myös huolen siitä, että kilpailemisen kulut pysyvät kohtuullisissa rajoissa.Harvaan rataluokkaan tänä päivänä yhdistyy kuljettajan moniosaaminen kuten tässä luokassa. Kuljettajan ajotaito, auton rakentaminen, moottorin kokoaminen ja säätäminen ovat keskeisessä osassa koko kilpailuviikonlopun ajan. Samat periaatteet pätevät tonnareihin nyt kuin 40 vuotta sitten. Kuljettajat itse toimivat useasti mekaanikkoina ja hoitavat koko paletin itse alusta loppuun. Yleensä tiimi koostuu kavereista, jotka tulevat kisapaikalle viettämään laatuaikaa. Tässä luokassa ei tulla kypärä kainalossa kisapaikalle valmiiseen autoon.
40 vuotta sitten tiivis jouko harrastajia määritteli hyvän ja toimivan konseptin, jonka tavoitteena oli pitää luokan säännöt yksinkertaisena ja kilpailemisen tasaväkisenä ja edullisena. Vuosien saatossa muutoksia on tehty vähän ja harkiten. Samaa toimintamallia tullaan jatkamaan ja minitonni luokka tulee pysymään vahvana myös tulevaisuudessa.

Kilpa-auto

Autot ovat vanhan minin koppaan rakennettuja kilpa-autoja, joista riisutaan pois kaikki turha ja sisään rakennetaan sääntöjen mukaiset kaaret. Pyörissä kulmat ovat säädettävissä kaikkiin suuntiin. Säädettävät iskunvaimentimet, jousitus ja tukivarret. Minin kopan sisällä piileksii 100% täysiverinen kilpa-auto. Kori ja moottorisäännöt ovat yhdet Suomen vapaimmista ja taitava kaveri muuntaa katuauton kilpa-autoksi parissa kuukaudessa. Yksin ei tarvitse kaikkea keksiä, sillä muista autoista voi kopioida parhaat ratkaisut. Teamiläiset auttavat tarvittaessa ja säännöillä pidetään huoli, että kustannukset pysyvät kurissa. Omaa autoa ei välttämättä kannata itse ryhtyä rakentamaan tyhjästä. Käytettyjä on saatavilla kohtuuhintaan ja niitä voi parantaa ja kehittää haluamaansa suuntaan oman mieltymyksensä mukaan. Tiimin sivuilta löytyy käytettyjä autoja myyjien yhteystiedoilla. Kaikki eivät ilmoittele myytävistä autoista, joten niitä kannattaa kysellä myös suoraan.Auton kunnosta riippumatta kaikista pystyy rakentamaan kilpailukykyisen auton. Kuten edellä on kerrottu niin säännöt ovat muuttuneet vähän, joten jos jostain löytää vanhan tonnarin, niin paljon ei muutoksia tarvitse tehdä. Mainittakoon, että pari vuotta sitten radalle tuli auto, jolla edellisen kerran oli kilpailtu vuonna 1994. Vain jarrut piti muuttaa kaksipiiriseksi ja sen jälkeen se oli sääntöjen mukainen. Englannissa minin varaosateollisuus on suurta bisnestä, osia saa hyvin ja ne ovat edullisia. Täysin uuden auton osien kulut ovat noin 6000 euroa ja työtunnit pyörivät noin 160:ssä. Rakentaminen on oleellinen osa harrastamista, josta pitää osata nauttia. Tekniikkasäännöt ovat erittäin hyvin tasapainossa eri osa-alueiden kesken. Renkaanpito asettaa mutkanopeudet oikea tasolle suhteessa mekaniikan kestävyydelle. Moottori, vaihteisto, vetolaitteet, pyörien tuennat jne.
Vuosien saatossa on saavutettu toimiva konsepti ja autot ovat hyvin samanlaisia. Kilpailut ovat tasaväkisiä ja kilpailijoita on riittävästi ja jokaiselle löytyy kilpakaveri.

Moottori

Moottorina käytetään BLMC 998ccm A-sarjan perusmoottoria, johon saa vaihtaa 1300:n minin kannen. Moottorisäännöt ovat suhteellisen vapaat ja rajoitukset asettuvat enimmäkseen alkuperäisosien käyttöön. Kustannukset on haluttu pitää kurissa ja tekniikka yhdenmukaisena. Tämä takaa tasaväkiset moottorit ja kilpailut. Talvella auto huolletaan, moottori puretaan, varmistetaan että autossa kaikki on suorassa, mahdollisesti vähän kisakolhujen suoristamista jne. Keväällä käydään pari kertaa dynossa, jolla varmistetaan että moottorista irtoaa noin 90-100 hevosvoimaa.
Minin moottori ja vaihdelaatikko ovat erittäin yksinkertaisia, helppoja huoltaa ja ylläpitää. 60 vuoden aikana moottori on kehitetty äärirajoihinsa eikä siitä oikein voi löytää enää mitään suurta ja ihmeellistä. Tarkka pitää kuitenkin olla ja kun tekee samalla tavalla kuin muutkin, niin yli 90 hevosvoimaa on helposti saavutettavissa. Moottorin huoltoon saa apua ja ohjeita muilta kilpailijoilta. Tonnareiden sivuilla on kattava opus moottorin rakentamista. Myös katuminien rakentajien kannattaa lukea sitä.

Kilpailut

Tonnarit ajavat kilpaa Historic Race -viikonloppuisin. Vuonna 2008 luokka siirtyi Rata-SM -viikonlopuista HRF:n kisoihin. Kilpailijoiden määrä lähdöissä on 20-30 ja kisaviikonloppuja on kesässä neljä. HRF:n kokemus kilpailujen järjestäjänä takaa huolettomat puitteet kilpailijoille, jotka voivat keskittyä kilpailemiseen. Katsojille on näissä tapahtumissa paljon nähtävää myös muissa kilpaluokissa.
Lauantaina on yhdistetty lämppäri/aika-ajo ja yksi kilpailu. Sunnuntaina ajetaan toinen kilpailu. Lauantain kilpailu on myös sunnuntain kilpailun aika-ajo. Sunnuntain kilpailuun “lauantai aika-ajon” 10 parasta aikaa asetetaan käännettyyn lähtöjärjestykseen. Tämä tarkoittaa ensimmäisille kierroksille kunnon säpinää.
Sarjapisteitä jaetaan sijoituksen mukaan ja kauden lopussa vähennetään huonoin sijoitus. Eniten pisteitä kerännyt on Minitonni luokan mestari.

Kilpakustannukset ja -vaatimukset

Kisaamisen kustannukset ovat kohtuulliset. Kauden aikana kuluu 1-2 rengassarjaa, jotka maksavat noin 300 euroa raspattuna. Sateella käytetään samaa rengastyyppiä. Viikonlopun aikana polttoainetta kuluu noin 60 litraa. Ilmoittautuminen maksaa noin 200 euroa / viikonloppu.
Kisaamiseen riittää rataleima, tonnari- ja HRF-jäsenyys ja ikää pitää tulla 16 täyteen kauden aikana. Kilpailemisen voi aloittaa minkä ikäisenä vain – jopa viisikymppisenä ja ilman kisakokemusta. Yhden kauden harjoittelun jälkeen voi seuraavana vuonna päästä jopa kympin sakkiin. Tämä ei ole niin vaikeaa kuin mitä jotkut olettavat ja kun asettaa omat odotusarvot kohdalleen – täältä ei ponnisteta F1:seen – niin tätä voi harrastaa useita vuosia.
Kilpailulisenssiä varten pitää suorittaa AKK:n rataleimatutkinto, johon liittyy päivän koulutus, teoriakoe ja keväällä yksi ratapäivä. Teoriakoe on asiaa ymmärtävälle helppo ja ratakokeen voi ajaa vaikka henkilöautolla eli siihen ei tarvitse osallistua kilpa-autolla. Rataleimatutkinnosta löydät lisää tietoa AKK:n verkkosivuilta www.autourheilu.fi.
Vuokra-autoja on mahdollisesti saatavilla yksitäisiin viikonloppuihin.
Jos kiinnostuit, niin ota yhteyttä ja selvitämme millaisen tutustumis vaihtoehdon voimme tarjota.

Kilpaileminen

Kilpailuun osallistumisen toimintamalli on sama kuin kartingissa, josta yleisimmin tullaan tonnareihin. Huolletaan auto kisakuntoon ja ilmoittaudutaan AKK:n KITI-palvelussa kisoihin ja tullaan kisapaikalle. Jotkut tulevat paikalle jo torstai-iltana ja harjoittelevat perjantain. Osa ajaa lauantaina auton suoraan trailerilta lämppäreihin. No, tietysti katsastus ja ratailmoittautuminen pitää tehdä. Autojen katsastus on parantunut huomattavasti aikojen saatossa. Katsastus on kuljettajan ja kanssakilpailijoiden etu ja tällä varmistetaan turvalliset kilpailut. Tämä ei ole mikään toimenpide, jolla halutaan haitata kilpailemista. Tonnareilla on järjestäjän puolelta nimetty katsastaja, joka tarkistaa autot ammattitaidolla ja antaa myös parannusehdotuksia vauhdin lisäämiseksi. Muilta tonnareilta saa apua niin paljon kuin tarvitsee. Kilpailupaikalla et ole yksin ja tonnarit ovat varikolla erittäin tiivis ryhmä. Kilpailijat muodostavat aikamoisen kirjon. Joukossa on konkareita, aloittelijoita, veljespareja ja isä-poika tiimejä. Itsekin aloitin kilpailemisen lähes 50 vuotiaana kun ajattelin että voin myös kilpailla samalla kun toimin pääasiassa pojan mekaanikkona.
Majoittuminen ratavarikolla on lisääntynyt vuosien saatossa. Jore-teltta 4×4 riittää mainiosti ja isoihin tiimisysteemeihin ei ole tarvetta. Kisojen jälkeen korjataan, säädetään, istutaan iltaa ja jutellaan mukavia. Jokaista autetaan ja varaosia on varmasti kavereilta saatavana. Tonnareiden tavoitteena on varmistaa, että jokainen auto pääsee lähtöviivalle – riippumatta siitä mitä on tapahtunut tai mennyt rikki. Kun kypärä laitetaan päähän, on kaverilta turha pyytää enää mitään. Kisan jälkeen käydään parc-fermessä normaalit keskustelut kisatilanteista. Osumia ei sallita, tämä on rataluokka, mutta aina sattuu ja tapahtuu. Vaikka kuvan auto on aika pahan näköinen, sen korjaamiseen meni vain kolme iltaa ja kustannukset noin 500 eur.
Luokka on myös erittäin turvallinen. 1000-kuutioisen moottorin teho, renkaiden pito ja vaihteiston välityssuhde pitävät huolen, että kisanopeudet pysyvät kurissa. Kopan ilmanvastus on sitä luokkaa, että mahdottomia nopeuksia ei saavuteta. Huippunopeudet jäävät alle 180km/h. Mutkissa mini on todella haastava ajaa ja perinteisesti on tiedossa, että se on niissä erittäin nopea ja mikä parasta, mahtavan hauska ajettava.
Suuri määrä moottoriurheilun harrastajista lopettavat kustannussyistä kilpailemisen. Minitonniluokka on edullinen. Kauden kilpailukulut koko vuodesta asettuvat 2500-3000 euron paikkeille. Tämän lisäksi pitää tietysti hankkia auto, ajovarusteet ja kuljetuskalusto. Tietysti pitää olla myös talli, jossa autoa huoltaa ja säilyttää.
Kauden päätyttyä, syksyllä pidetään vuosikokous ja palkintojenjakogaala. Tervetuloa mukavaan joukkoon nauttimaan kilpailemisesta ja yhdessäolosta.

Lisätietoja www.minitonni.fi sivuilta, jossa yhteystiedot hallituksen ja luokan aktiiviseen jäsenistöön.
www.syntax.fi/jff_motorsport löytyy tietoa auton rakentelusta ja muuta tietoa.
Facebookissa meidät löytää Mini 1000 Team -ryhmästä.
Youtubessa hakusanalla minitonni löytää videoita kilpailijoiden incar kameroista.
www.historicrace.fi löytyy tietoa HRF:n toiminnasta ja muista kilpaluokista.
speedhive.mylaps.com löytyy ajanottojärjestelmän antamat kilpailutulokset. Hakusanaksi historic ja maaksi valitaan suomi.

Luokan esittely